Ilja

Iljan kanssa alkoi mennä hurjan huonosti. Se ehti purra kolmea ystävääni, toisia useamminkin kuin kerran. Se hyökkäsi kolmen koiran kimppuun lenkillä. Tuntui, ettei minusta ollut enää taltuttamaan sitä, vaikka miten olisin niin toivonut. Ehdin kuukausien aikana kuitenkin kiintyä siihen, vaikka rankkaa olikin. Sen ei ollut hyvä olla luonani, Ida alkoi pelkäämään Iljaa ja minulla oli pinna kireällä jatkuvasti. En voinut enää ulkoiluttaa niitä samanaikaisesti, joten lenkkejä tuli tehtyä 4-8 päivässä. Aloin olla hyvin väsynyt.

Vihdoin ja viimein Iljasta saatiin ilmoitus lehteen, joka poikikin kaksi perhettä, jotka halusivat tulla sitä katsomaan. Pidin sitä varmuuden vuoksi hihnassa vieraiden saapuessa. Ei kuitenkaan mennyt kahta minuuttia kauempaa kun se oli jo napannut hampaillaan kiinni. Molemmilla kerroilla. Olin jo luovuttaa sen kanssa, mutta viime hetkillä sain yhdistyksen kautta tiedon, että Iljalle oli löytynyt kotihoitopaikka osaavan henkilön luota eikä täten tarvinnut edes harkita lopetusta. Olin niin helpottunut. Toivon todella, että Iljasta saataisiin kuntoutettua vielä kunnon kaveri, sillä sellainenhan se oikeasti olikin - se vain näytti lempeän puolensa ainoastaan minulle.

Haluan muistaa Iljaa hyvällä, vaikka verta hikeä kyyneleitä elo sen kanssa lähinnä olikin. Silloin kun olin kahden sen kanssa sisällä, se kuitenkin oli rakastettava ja ihana miellyttämisenhaluinen karvakorva. Toivon sille vain kaikkea parasta.